Kosketuksen normalisoimisessa olisi ainesta vuosituhannen kansanterveys- ja työelämäteoksi.

”Syvä kokemus turvasta ja toisen ihmisen lämpöön hakeutuminen olisi usein psyykkisen palautumisen kannalta tehokkain tie, mutta itsekseen pärjäämiseen kasvatetulle länsimaalaiselle yhteyden saamisen ja kosketuksen tarve voi kuulostaa liian lapselliselta konseptilta.”

Kosketus on tutkitusti yksi tehokkaimmista keinoista vähentää stressiä ja ahdistuneisuutta sekä rauhoittaa ylivirittynyttä hermostoa ja lieventää fyysistä kipua. Useimpiin fyysisiin ja psyykkisiin kipuihin kannattaisikin aina määrätä reseptiksi ainakin kosketusta sekä luontoa ja liikettä. Kosketus nimittäin lisää elimistössä oksitosiinia, joka edistää luottamuksen syntymistä ihmisten välillä ja vähentää ahdistusta. Kosketus puolestaan selvästi vähentää kortisolin, eli ns. stressihormonin määrää elimistössä.

Tästä tiedosta huolimatta, kosketuksen ja yhteyden voimasta työssä ja työstä palautumisessa puhutaan hyvin vähän. Individualistinen ja sanoisinko itseriittoisuuteen kannustava länsimainen yhteisömme aiheuttaa itse pärjäämisen narratiivillaan meille kaikille erilaisia terveydellisiä ongelmia. Lääkkeeksi ongelmiin tarjoillaan spontaanisti niinikään itseriittoisuuteen perustuvia hoitokeinoja: ”Ota ja mene ulos”, ”Lähde on liikkeelle ja harrasta liikuntaa”, ”Tee hengitysharjoituksia”.

Vaadimme yksilöitä hoitamaan yksin itse itseään siitä huolimatta, että usein ahdistuneisuuden ja ylikuormituksen juurisyy on juurikin sisäisen turvattomuuden ja yksinäisyyden tunteesta kumpuava jatkuva touhuaminen. Nämä syvät pelot eivät parane itsekseen tehtävillä palautumisharjoituksilla. Syvä kokemus yhteenkuuluvuudesta ja turvasta sekä toisen ihmisen luokse hakeutuminen olisi kestävämpi ja vaikuttavampi tie, mutta itsekseen pärjäämiseen kasvatetulle länsimaalaiselle yhteyden saamisen tarve, saati toisen läheisyyden tunteminen konseptina voivat kuulostaa jopa aivan naurettavalta. Näin vakavasti olemme vieraantuneet inhimillisyydestä.

”Vaadimme yksilöitä hoitamaan yksin itse itseään siitä huolimatta, että usein ahdistuneisuuden ja ylikuormituksen juurisyy on niinikään yksinäisyyden ja sisäisen turvattomuuden tunteesta kumpuava jatkuva touhuaminen.”

Kosketuksen normalisointi työpaikoilla

Yksilöllisten terveysvaikutusten lisäksi, kosketus työyhteisöissä on yllättävän merkittävä tekijä hyvinvoinnin, luottamuksen ja yhteishengen rakentamisessa. Vaikka fyysinen kosketus on ollut monissa kulttuureissa ja erityisesti työympäristöissä tabu, tutkimukset osoittavat, että se voi oikein käytettynä tuoda monia hyötyjä:

1. Luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden lisääntyminen. Fyysisen kosketuksen, kuten kädenpuristuksen, olalle taputuksen tai kevyen kosketuksen, on todettu vahvistavan yhteyden tunnetta ja luottamusta työntekijöiden välillä. Pienet kosketuksen muodot voivat auttaa ihmisiä tuntemaan, että heistä välitetään ja että he kuuluvat ryhmään.

2. Stressin ja ahdistuksen lievittäminen. Pienet, ystävälliset kosketukset työpaikalla voivat vähentää työhön liittyvää hermostuneisuutta, huolestuneisuutta ja ahdistusta. Kosketus voi vaikuttaa rentouttavasti ja antaa tunteen siitä, ettei työntekijä ole yksin vaikeissakaan tilanteissa. Erityisesti esimiesten antama kosketus voi vähentää työntekijöiden ahdistusta ja auttaa heitä palautumaan stressaavista tilanteista.

3. Parempi tiimityöskentely ja vuorovaikutus. Kosketus lisää empatian kokemusta, joka puolestaan on edellytys avoimelle viestinnälle ja konfliktien ehkäisemiselle ja ratkaisemiselle.  

4. Motivaatio ja sitoutuminen. Ihmiset kokevat tyydytystä ja arvostusta, kun saavat ystävällistä kosketusta. Positiivinen kosketus yhdistyykin monesti kehuihin ja positiiviseen palautteeseen, mikä lisää työntekijöiden motivaatiota ja halua panostaa työhönsä.

5. Parempi työilmapiiri ja positiivinen tunneilmasto. Ystävälliset ja asianmukaiset kosketuksen muodot luovat lämpimämpää ja hyväksyvämpää ilmapiiriä.

6. Palautteen vastaanoton helpottuminen: Myönteisen palautteen saaminen voi tuntua työntekijästä vielä merkityksellisemmältä, jos siihen liittyy esimerkiksi käden puristus tai olalle taputus. Tämä auttaa palautteen vastaanottamisessa ja lisää sen vaikutusta positiivisesti.

Missä käytännön tilanteissa voit hyödyntää kosketuksen voimaa työssä.

Korporaatiokielellä sanottuna, koskettamisen ”tuottaa lisäarvoa” erityisesti näissä tilanteissa:

• myötätunnon osoittaminen
• toisen rauhoittaminen
• tsemppaus
• maadoittaminen ja maadoittuminen
• kuulluksi tulemisen varmistaminen
• tutustuminen kätellen
• hyväksynnän osoitus olalle taputtamalla
• kehun ja positiivisen palautteen syventäminen
• rohkaisu
• kiitos
• arvostus
• palautteen vastaanottamisen helpottaminen

Kosketuksen kulttuuriset ja yksilölliset erot – Ihminen on oppinut vieroksumaan sitä mitä tarvitsee.

On tärkeää huomata, että kosketuksen sopivuus vaihtelee kulttuurisesti ja yksilöllisesti. Toisissa kulttuureissa kosketusta pidetään luonnollisempana osana työyhteisön vuorovaikutusta, kun taas toiset yhteisöt voivat kokea sen liian tungettelevana. Suomessa esimerkiksi kosketus on usein harkitumpaa ja hillitympää kuin joissain muissa maissa, kuten Etelä-Euroopassa tai Latinalaisessa Amerikassa. Siitä huolimatta kannustan suomalaisia oppimaan koskettamista. Vaikka etäisyyden pitäminen on kulttuurinen piirteemme ja siten olemme oppineet pitämään sitä kiusallisenakin, tämän suhtautuminen ei välttämättä ole meille hyväksi. Kosketuksen normalisoiminen voisi olla vaikuttavin kansaterveydellinen tekomme pitkään aikaan.