Miten kosketus vaikuttaa meihin? – opiskelijat jakavat tunteitaan ja ajatuksiaan aiheesta

Miltä kosketus tuntuu ja mitä se meille merkitsee? Haastattelimme Savonia-ammattikorkeakoulun nais- ja miesopiskelijoita kosketuksen roolista heidän elämässään – kuinka se ilmenee arjessa, mitä muistoja lapsuudesta on jäänyt ja kuinka kosketuksen kulttuuri on muuttunut heidän omassa ajattelussaan. Vastausten kautta piirtyy kuva kosketuksen monista merkityksistä ja siitä, miten henkilökohtaiset rajat, tilanteet ja läheisyyden kaipuu muokkaavat suhdettamme tähän herkkään ja tärkeään vuorovaikutuksen muotoon.

Läheisyyden ja välittämisen kieli

Me kaikki koemme kosketuksen eri tavoin eikä se ole yksiselitteinen asia. Haastateltavamme olivat yhtä mieltä siitä, ettei kosketus ole pelkästään vain fyysinen tuntoaistimus – se on myös huolenpitoa, läheisyyttä, läsnäoloa ja välittämistä. Eräs haastateltava kuvaili, että kosketus kertoo siitä, että on toiselle tärkeä ja sinut on huomioitu.

Parisuhteessa olevat haastateltavat toivat esille kosketuksen tärkeyden ja arkipäiväisyyden: usein se voi olla huomaamatonta, kuten ohimennen tapahtuva käsivarrelle koskettaminen, mutta toisaalta myös syvästi tunnepitoista ja rakkauden täyteistä. Monille kosketus, esimerkiksi halaus merkitsee läheisyyttä ja syvempää yhteyttä toiseen ihmiseen – on siis ylitetty tietty suojamuuri, mitä välttämättä ei ihan jokaisen kanssa tapahtuisi.

”Elämä ilman kosketusta tuntuisi varmaan vajaalta ja vaikealta.”

Haastatteluissa nousi myös näkökulma kosketuksen merkityksestä vaikuttamisen ja viestinnän keinona. Sillä voikin ilmaista sellaisia asioita, joita ei sanoin pystyisi kuvailemaan. Tämä osoittaa meille miten valtava merkitys kosketuksella on, ja eräs haastateltava pohtikin: ”Elämä ilman kosketusta tuntuisi varmaan vajaalta ja vaikealta.”

Kysyessämme, tuntuuko kosketus helpolta ja luontevalta, suurin osa kertoi sen riippuvan tilanteesta ja siitä, kenen kanssa kosketus tapahtuu. Kosketuksen luontevuuteen vaikuttaa paljon se, miten läheiseksi toisen kokee. Monesti se rajoittuu siis aivan lähipiiriin, eli puolisoon, perheeseen ja ystäviin.

Muutamat nais- ja miesopiskelijat kuitenkin kertoivat koskettamisen olevan heille luontevaa ja asia mikä tulee heiltä automaattisesti. He korostivat “toisen osapuolen lukemisen” tärkeyttä: on siis tulkittava energiaa ja tilannetta, onko toinen avoin kosketukselle. Joskus joku on myös saattanut hämmentyä ja jopa säikähtää omaa luontaisesti tulevaa kosketusta, jos kyseessä on ollut tuntematon henkilö.

Kosketuksen haasteet ihmissuhteissa

Haastateltavien vastaukset jakaantuivat puolin ja toisin kysyessämme tuntuuko kosketus vaikealta – toisille se ei tuntunut vaikealta, kun taas toisille se oli ihmissuhteesta riippuen jopa epämukavaa. Kavereidenkin välinen kosketus saattoi tuntua haastavalta ja eräs opiskelijoista nostikin esiin, miten välillä lapsuudenkavereiden halaaminen tuntuu vieraalta, jos siihen ei lapsena ole tottunut, kun taas uusien tuttavuuksien kohdalla se voikin olla paljon helpompaa.

Haastatteluissa nousi esille tilanteet, jossa yllättävä kosketus voi säpsäyttää, vaikka kosketus itsessään ei olisikaan ongelma. Kun tilanteeseen ei ole valmistautunut ja kosketus tulee täysin yllättäen, se voi tuntua vaikealta ja heikentää turvan tunnetta.

Monet kertoivat parisuhteissa kosketuksen luonnistuvan pikkuhiljaa ja erityisesti uudessa parisuhteessa kosketus voi vaatia aikaa ja totuttelua. Monille kosketus on yksityinen ja intiimi asia, eivätkä he pidä julkisista hellyydenosoituksista. Jopa kädestä kiinni pitäminen tuntuu toisille vaikealta.

Lapsuuden kosketusmallista nykypäivään

Kysyessämme lapsuudesta saadusta kosketusmallista, toistui samat piirteet lähes jokaisen vastauksessa: vanhemmat eivät juurikaan osoittaneet hellyyttä, tai koskettaneet toisiaan lasten nähden. Tämä näyttää olevan hyvin yleinen asia meidän vanhempiemme ja heidän vanhempiensa sukupolvissa, mutta niin myös kulttuurissamme. Jokainen kuitenkin kertoi, että vanhemmilta saatu kosketus, kuten sylissä oleminen tai kädestä kiinni pitäminen, oli sitä mitä lapset luontaisesti kaipaavat – rakkaudellista lohdutusta, huolenpitoa ja läsnäoloa.

Eräs miesopiskelija kertoi, että hänen lapsuudenkodissaan kosketusta on pidetty tärkeänä, ja hän on halunnut jatkaa samaa mallia omassa perheessään. Perheellinen naisopiskelija taas sanoi, että haluaa rikkoa omien vanhempiensa mallin ja näyttää omalle lapselleen, että vanhempien välinen kosketus on luonnollinen asia, mitä ei tarvitse hävetä. Hän korosti myös omien rajojen opettamisen tärkeyttä lapselle, mihin monet yhtyivät, ettei näistä juurikaan puhuttu omassa lapsuudessa.

“Läheisyys tulee esiin lähinnä illanvieton yhteydessä.”

Kosketus ilmenee luonnollisesti eri tavoin eri ihmissuhteissa, ja vastaukset olivatkin tältä osin samankaltaisia: parisuhteessa kosketus on usein romanttisempaa, lapselle ohjaavaa ja hellivää, kun taas ystävien ja perheen kesken kosketus on pääasiassa vain halaamista. Niin kuin aiemmin mainitsimme, ei kaverisuhteissakaan kosketus ole kovin yleistä. Eräs haastateltava miesopiskelija mainitsikin, että läheisyys tulee esiin lähinnä illanvieton yhteydessä. Silloin rohkaistuu ja esteet kosketukselle vähenevät. Voisimmeko siis rohkaistua koskettamaan läheisiämme myös arjessa – silloin, kun selkeästi kaipaamme kosketusta, hyväksyimme sen tai emme?

Läheisyyden merkitys – Millaista kosketusta kaipaatte?

Monet haastateltavat kaipaavat kosketusta osana arkea, ja tämä kaipuu näyttäytyy erilaisena eri elämäntilanteissa. Perheellisille opiskelijoille oman lapsen kosketus ja pyyteetön rakkaus ovat korvaamattomia asioita, joita he arvostavat syvästi. Sen sijaan romanttisen kosketuksen kaipuu korostuu erityisesti heillä, jotka eivät ole parisuhteessa. Tällöin kosketukseen liittyy usein myös kaipuu syvällisestä yhteydestä toiseen ihmiseen, mikä tekee kosketuksesta merkityksellistä ja ainutlaatuista.

“En olisi koskaan osannut kuvitella, kuinka tärkeää ja merkityksellistä kosketus on.”

Erityisesti silloin, kun ihmiskontakteja on vähemmän, kosketuksen ja läsnäolon kaipuu korostuu uudella tavalla. Eräs opiskelija kertoi olevansa pitkäaikaissairauden vuoksi eristyksissä, mikä on vähentänyt kontakteja merkittävästi. Se vähäinenkin kosketus minkä saa, rajoittuu pääasiassa hoitajiin, eikä se aina ole niin lämmintä ja rakkaudellista, mitä ehkä kaipaisi. Hän sanoittikin tuntemuksiaan näin: “En olisi koskaan osannut kuvitella, kuinka tärkeää ja merkityksellistä kosketus on.” Jopa pelkkä mahdollisuus kätellä toista ihmistä merkitsisi paljon.

#MeToo-liike ja ei-toivotut kokemukset

#MeToo-liike on herättänyt keskustelua ja lisännyt tietoisuutta siitä, millaista kosketusta pidetään hyväksyttävänä. Monet yhtyivät siihen, että kyseinen liike sai ihmiset jakaantumaan täysin eri ääripäihin – toisille se oli merkityksetöntä ja toiset taas saattoivat ottaa tilanteet jopa liiankin herkästi. Haastateltavat totesivat, että nykypäivänä kosketus on arkaluontoinen asia ja muutamat valmennustyötä tekevät opiskelijat toivatkin esille, miten esimerkiksi ohjaustilanteessa on aina muistettava kysyä, saako koskettaa.

Liike on kuitenkin tuonut arvokasta muutosta kosketuskulttuuriin, ja ihmiset ovat entistä tietoisempia omista rajoistaan, sekä siitä mikä on hyväksyttävää ja mikä ei. Negatiivisista kokemuksista uskalletaan myös puhua pienemmällä kynnyksellä, eikä siihen kohdistu enää niin suurta häpeää mitä ennen. Vaikka liike on tuonut arvokasta muutosta, olivat haastateltavat yhtä mieltä siitä, että korona-aika on ollut merkittävämpi tekijä, joka on vaikuttanut kosketuskulttuuriin ja ihmisten varovaisuuteen.

“Vasta aikuisuudessa onkin saattanut ymmärtää, miten merkityksellistä on osata asettaa omat rajansa.”

Haastatteluissa kysyimme opiskelijoiden omia kokemuksia ei-toivotuista tilanteista kosketukseen liittyen. Naisopiskelijoilla kyseiset tilanteet olivat olleet yleisempiä kuin miesopiskelijoilla ja kuulimmekin jokaiselta muistoja näistä ei-toivotuista tilanteista.

Yksi naisopiskelijoista kertoi haastattelussa ikävän muiston, jossa hänen kohtaamansa ei-toivottu kosketus on jättänyt jäljen, sillä nuorempana ei välttämättä ollut tarvittavia välineitä tai tietoa tunnistaa epäsopivaa kosketusta. Myös toinen haastateltavista avasi tilanteita intensiivisistä ja ei-kaverillisista kosketuksista erityisesti yöelämässä, missä tungetteleva käytös on valitettavan yleistä. Miesvaltaisella alalla työskennellyt naisopiskelija taas kertoi kokeneensa häirintää ja liian läheisiä tilanteita.

Vaikka haastatteluissa nousi esiin ikäviä kokemuksia, korostui myös se, kuinka tärkeää on ollut oppia tunnistamaan ja käsittelemään ei-toivottua kosketusta. Vasta aikuisuudessa onkin saattanut ymmärtää, miten merkityksellistä on osata asettaa omat rajansa. Kasvatuksen ja ympäristön vaikutus kaikille osapuolille on siis valtava, ja tietoisuus sekä ymmärrys voivat osaltaan rakentaa turvallisempaa ja kunnioittavampaa ympäristöä meille jokaiselle.

Lopuksi

Kosketus on aihe, josta harvoin puhutaan syvällisemmin, vaikka se on keskeinen osa ihmisten välistä vuorovaikutusta ja hyvinvointia. Haastattelut toivatkin pinnalle monenlaisia tunteita ja näkökulmia aiheeseen liittyen, mikä korosti aiheen sekä yksilöllistä että yhteiskunnallista merkitystä.  Samalla oli rohkaisevaa huomata, että opiskelijat pystyivät keskustelemaan aiheesta avoimesti ja ilman arkuutta, mikä kertoo sen luonnollisuudesta ja tärkeydestä osana ihmisten välistä kanssakäymistä. Kosketuksen merkitys ansaitsee ehdottomasti enemmän huomiota ja syvällistä pohdintaa.