Tunneyhteys itseen on vastaus kosketuskaipuuseemme

Tunneyhteys itseen on avain kosketuksen kaipuun täyttymiseen. Joskus opimme kieltämään kosketuksen tarpeemme, mutta keho ja mieli kaipaavat sitä silti. Miten voimme vahvistaa yhteyttä itseemme ja oppia ottamaan kosketusta vastaan lempeästi ja arvostaen?

Hyväksyvä ja rakkaudellinen koskettaminen on ihmiselle perustarve. Joskus tuo perustarve on niin syvällä suojassa, että koemme, ettemme tarvitse kosketusta lainkaan. Usein taustalla on turvaton kiintymyssuhdemalli ja sen jättämä tunne siitä, ettei kosketus ole sinua varten tai et ole riittävän arvokas ansaitaksesi sitä. Miten tämä tunne voi muuttua ja miten opimme ottamaan kosketusta enemmän vastaan?

Kosketuksen tarpeen täyttämisen polku lähtee siitä, että pysähdymme itsemme ja historiamme äärelle. Millaista kosketusta olemme saaneet, mitä tunnemme itseämme kohtaan, millainen on ydinpelkomme kaikkien kuorien alla ja mitä tämä kaikki kertoo yhteydestä kosketukseen. Usein ajatuksemme kosketuksesta liittyy vain siihen, että saammeko kosketusta muilta ihmisiltä ja miten, vaikka erityisen tärkeää olisi oivaltaa, että saako minua koskettaa ja miten. Ja luotanko itseeni ja omaan arvokkuuteni riittävästi, jotta saan tulla kosketuksi.

Kosketuksen kaipuun täyttämisen lähtökohta on siis yhteys omaan itseesi. Jos tuo yhteys ei ole kunnossa ja riittävän arvostava, on haastavaa usein suhtautua ainakin intiimiin, yhteydelliseen ja emotionaaliseen kosketukseen. Kyse on siis siitä, miten ydinminämme ottaa kosketusta vastaan ja miten kehomme oppii uudelleen, että kosketuksella on ihmeitä tekevä voima. Tähän pääsemme sekä tutkimalla mielemme kosketusasetuksia, että kosketuksen lisäämisellä omaan olemiseen, myös itsemme kanssa.

Hyvin usein ymmärrämme, kuinka merkityksellistä kosketus on vauvoille ja pienille lapsille. Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä enemmän hän ottaa irtiottoa vanhemmistaan, mutta kosketuksen tarve ei muutu mihinkään. Aikuisenakaan meidän ei kuulu elää ilman kosketuksia eikä hävittää kosketuksen tarpeitamme. On löydettävä keinot, joilla ytimemme kosketuksen jano ja huuto saadaan riittävällä tavalla sammutettua.

Kosketus on tärkeä osa elämämme ihmissuhteita. Ihmiselle on lajityypillistä olla kosketuksissa muihin ihmisiin. Suhteen emotionaalinen merkitys määrittelee ne tavat, miten voimme olla kosketuksissa. Etäisemmän ihmisen kanssa riittää kättely tai halaus, läheisemmän ihmisen voimme päästää ihollemme viipyilemään. Kosketuksen tarpeemme siis saa olla olemassa ja sen on merkityksellistä myös täyttyä pitkin elämän matkaa.

Annatko itsellesi lupaa kosketukselle? Estääkö tai haastaako kosketuksen vastaanottaminen sinua? Millaista kosketustarinaa elämäsi ihmiset ovat sinulle kertoneet? Mitä kaikkea kehosi ja mielesi voisikaan vielä kosketuksesta oppia? Ja kuinka paljon voimaa, nautintoa, mielihyvää ja rauhaa voisitkaan vastaanottaa kosketuksen avulla?

P.S. Katso myös Susannan vierailu Kosketusvoima-webinaarissa: Tunneyhteydellinen kosketus